Lakkaa yrittämästä ja onnistut

Lakkaa yrittämästä ja onnistut

“Moi Meja! Olemme jossain kohtaa vaihtaneet viestejä, ja olen esitellyt itseäni. Eli joensuulainen tapettisuunnittelija Anniina Löytönen tässä moi! Minulta on tullut uusia tapetteja ulos, ja ajattelin vinkata niistä sulle, jos jokin niistä voisi sopia prokkiksiisi?”

Jotenkin näillä sanoilla lähestyin sisustussuunnittelija, ja asuntoflippaaja Meja Hynystä toukokuussa 2022. Haaveilin siitä, että tapettiteokseni pääsisivät katseenvangitsijoiksi persoonallisesti, värikkäästi, laadukkaasti, ja ekologisesti sisustettuihin kohteisiin. Ihailin Mejan rohkeaa tyyliä, jossa Meja oli onnistunut yhdistämään runsaan värimaailman, ja luksuksen tunnun, kierrätykseen. Olin pannut merkille, että Meja oli seurannut rohkeasti visiotaan, ja tehnyt siitä myös kannattavaa liiketoimintaa. Minun liiketoimintani oli vasta alkutaipaleella.

Olin aikaisemmin keväällä oivaltanut, että minulle paras tapa kehittyä, ja mennä kohti unelmiani, on lähestyä ihmisiä, ja asioita, joita ihailen. En siis olisi voinut olla iloisempi, kun  Meja ehdotti, että suunnittelisin hänen uusimpaan kohteeseensa kolme makuuhuoneen tapettia. 

Tarinasta tapetiksi suunnittelussa on kyse osallisuudesta. Siis siitä, että asiakkaani saa vaikuttaa suunnitteluprosessiin sen kaikissa vaiheissa. Suunnittelupalvelun idea lyhyesti on muuttaa asiakkailleni tärkeät asiat maalauksiksi, ja maalaukset tapeteiksi. Toteutus tapahtuu digitaalisesti maalaten, siis padin näytöllä. Suunnitteluprosessit ja niiden lopputulokset vaihtelevat, ja ovat aina tilaajansa näköisiä. Yhtäältä prosessi antaa tilan, ajan ja paikan pohtia itselle tärkeitä asioita, tarinoita, paikkoja, ja elämäntapahtumia. Toisaalta osallisuus prosessissa voidaan nähdä suunnittelun vaiheisiin liittyvänä. Ja tämä on tärkeää. Siis se, että suunnitteluun voi antaa itsestään sen verran, kuin itse haluaa.

Meja ei halunnut tapetteihin liian henkilökohtaisia teemoja, sillä ne toteutettiin asuntosijoituskohteeseen. Siksi toteutimme ennakkotehtävät mukaillen. Meja toivoi tapetteihin luontoaiheita, pehmeää utuista tunnelmaa, ja maalisävyihin sopivia värimaailmoja. Lähdimme suunnitteluun siis puhtaasti visuaalisista lähtökohdista. Sovimme, että luonnostelen toiveiden pohjalta, ja teoksia viedään eteen päin palautteen mukaan. 

Luonnostelin alkuun kolme selkeästi erilaista luonnosta nähdäkseni, mitkä niistä olisivat eniten Mejan toiveiden mukaisia. Mukana olivat abstrakti maalaus, rohkea intensiivinen värimaailma, ja selkeästi esittävä kasviaiheinen teos. Kuljeskelin lähimetsissä keräillen, ja kuvaten kiinnostavia elementtejä, ja kaivoin omat, ja kollegan kuivakukkavarastot esille. Mejaa miellyttivät eniten luonnokset, joissa selkeästi esittävät kasviaiheet yhdistyivät abstraktiin taustaan, ja pehmeään siveltimenjälkeen. 

Ruskeasävyinen teos syntyi loppusuoralle saakka melko suoraa tietä, muutaman luonnoksen kautta. Hioimme loppumetreillä lähinnä kasviaiheiden sommittelua, ja mittoja, sekä asemointia suhteessa huoneeseen tuleviin kalusteisiin. 

Hiirenvirna teos tuntui maalaavan itse itsensä. Jonkun toisen poimima, ja polulle tiputtama hiirenvirna käveli minua vastaan iltauintireissulla. Se lojui keskellä oikopolkuani, ja pysäytti minut poimimaan sen mukaani. Ihailin sen herkkää, mutta rönsyilevää muotoa, ja laventelin värisiä kukkia. Kotiin päästyäni roikutin sitä valkoista taustaa vasten, ja huvitin itseäni sen hauskoilla varjoilla, jotka syntyivät ilta-auringon viimeisistä säteistä sen lehdillä. Seuraavana päivänä maalasin hiirenvirnateoksen melkein valmiiksi saakka. Lopulta muutimme vain sen taustasävyä, ja sommittelua.

Vaaleanpunainen tapetti oli minulle vaikein toteutettava. Lähdimme liikkeelle kuivakukka-aiheista, mutta oikein mikään ei tuntunut toimivan. Kokeilimme erilaisia sommitteluja, simppeliä jälkeä, runsaita lehtiä, värimaailmoja, mutta en tuntenut löytäväni teoksen punaista lankaa. Yritin liikaa, ja katsoin hupenevaa aikaa. Teos kaipasi eri kokoisia elementtejä, oli rauhaton ja lepattava. Niin kuin minäkin. Meja toivoi teokseen myös isoja roosan värisiä kukkasia, enkä löytänyt oikein mitään, mikä sopisi kokonaisuuteen.

Olin jo melko turhautunut. Hinkkasin eri versioita, ja laitoin niitä kommenteille, mutta en ollut tyytyväinen mihinkään. Kunnes ymmärsin pysähtyä. En maalannut pariin päivään mitään, enkä etsinyt oikotietä. Ja samalla muistin naapurini takapihan idän unikot, joita olin ihaillut kukkien kastelureissulla aikaisemmin kesällä. Ne kasvoivat keskellä pihaa, heinikon seasta noin vaan työntyen, ja ottivat tulijan katseen haltuun tuosta vaan. Eivät häpeillen, eivätkä koreillen. Vaan tuosta vaan. 

Itselleni onnistuminen tarkoittaa sitä, että pystyn toteuttamaan teoksen, joka jollain tavalla liikuttaa, koskettaa, tai tuottaa reaktion joko itsessä, tai katsojassa. Tämä onnistuu minulta vain silloin, kun käsillä olevaan aiheeseen syntyy jokin henkilökohtainen side. Teos voi olla teknisesti taitava, tai muuten onnistunut, mutta olen harvoin tyytyväinen lopputulokseen, jos itsessäni ei läikähdä.

Tarinasta tapetiksi prosesseissa innostavin vaihe on usein suunnittelutapaaminen, ja sen jälkeinen luonnosteluvaihe. Mitä enemmän tilaaja on pohjustanut toivettaan, ja jakaa sitä kanssani, sen vaivattomammin kuvat alkavat piirtyä mieleeni. Inspiroidun yhteydestä, jakamisesta, ja tarinoista, ja pyrin löytämään niistä jotain, jonka olisin kokenut. Haluan ymmärtää asiakkaani kokemusmaailmaa ja tavoittaa palasen siitä tunteesta, jonka asiakkaani on kokenut. Ja jos teokseen ei liity tilaajani tarinaa, on minun löydettävä se itsestäni.

Olen pohtinut paljon, kuinka sanoittaisin tekemistäni, mutta huomaan palaavani aina tähän samaan teemaan: Kun pysähtyy miettimään, mistä todella pitää, ja mikä itselle on tärkeää, on mahdollista tehdä valintoja, jotka kestävät aikaa ja saavat ihastumaan kerta toisensa jälkeen. Niin taiteessa, kuin noh, kaikessa. 

Olen tämän suunnitteluprosessin jälkeen yhä vakuuttuneempi, että olen oikeilla jäljillä. Tällä kertaa tärkeintä oli visuaalisuus, kokonaisuuteen sopivuus, ja harmonia. Ne löytyivät teoksiini, kun lakkasin yrittämästä, ja etsin itselleni tärkeitä asioita, joihin minulla on tunneside, tai kokemus. 

Prosessin lopuksi pyysin Mejaa nimeämään teokset. Tähän kysyimme ideoita Mejan seuraajilta, ja yhdistimme niitä Mejan ja hänen puolison Matiaksen yhteiseen juttuun, eli rakkausremppoihin. Mejan ja Matiaksen tärkein juttu on remontoida rakkaudella uniikkeja koteja.  Lopullisiksi teosnimiksi päätyivät siis Läheisyys, Kaipaus ja Hellyys. 

Takaisin blogiin