Rakkaasta harrastuksesta tapettikuosiksi

Rakkaasta harrastuksesta tapettikuosiksi

Jännitys, odottaminen, väsyttäminen. Kavereiden, veljien ja isän kanssa jaetut hetket. Kalareissujen myötä karttunut tietotaito ja osaaminen. Ylpeys omasta onnistumisesta ja siitä, että minä nappasin noin ison kalan!

Saaliit-kuosi syntyi 10-vuotiaan Niilon kalajutuista (jotka olivat muuten ihan totta) ja Niilon äidin Ainon toiveesta mahdollistaa leikki-ikäisestä isoksi koululaiseksi kasvaneen Niilo-pojan huoneeseen jotain ihan omaa. Perheessä oli vaihdettu huoneiden järjestyksiä ja Niilon uusi huone kaipasi päivittämistä. Ikuistimme Niilon rakkaan kalastusharrastuksen tapettikuosiksi, Niilon toiveiden mukaisesti.

Niilolle tärkeitä asioita olivat kuosiin tulevat kalat ja niiden näköisyys. Väritoiveena Niilolla oli sininen, harmaa, valkoinen ja musta. Kalojen tuli uida eri suuntiin, mutta järjestyksessä. Vesikasvejakin Niilo toivoi, mutta ei liikaa. Niilon äiti toivoi harmonista kokonaisuutta, jossa näkyisi piirroksellinen ja graafinen viiva, kuvituksellisuus ja Niilolle tärkeät asiat.

Asiakkaana lapsi, tilaajana aikuinen - Miten suunnitellaan ja kenen kanssa?

Osaanko kohdata lapsen luontevasti? Miten saan hänen ideansa esiin? Jännittääkö hän minua? Miten hän kokee suunnitteluprosessin? Osaanko tehdä jälkeä, josta hän tykkää? Miten huomioin koko perheen? Kuinka paljon vanhemmat haluavat vaikuttaa lopputulokseen?

Muun muassa näitä kysymyksiä minulla oli mielessä ennen kuin aloitin Niilon kala-aiheisen tapetin suunnittelemisen. 

Ihan ensiksi voin todeta, että huolehdin turhaan. Niilo ja Niilon perhe olivat minulle entuudestaan tuttuja. Lapsen, tai oikeastaan jo kohta nuoren pojan, tapaaminen ja tilanteeseen asettuminen tuntuivat tulevan vanhasta muistista. 

Niilo oli tehnyt lähettämiäni ennakkotehtäviä äidin kanssa ennen tapaamistamme, ja Niilolla oli selkeät sävelet tapetin suhteen. Tällä oli valtava vaikutus tapetin suunnittelemiseen niin minulle, kuin varmasti Niilollekin. On helpompi sanoittaa mitä haluaa, kun asiaa saa ensin rauhassa itse miettiä.

 

Toiseksi huomaan, että mitä enemmän saan suunnitella, sitä enemmän osallistavan kuosisuunnittelun mahdollisuudet kiehtovat minua. Tie oman, jokseenkin hajanaisen osaamisen, yhdistämiseen palveluksi ja tuotteeksi, ei ole ollut omassa mielessä suorin. Olen kyseenalaistanut osaamistani ja tuntenut riittämättömyyttä. Tämä tuskin koskaan muuttuu, mutta ilokseni voin huomata, että olen oikeilla jäljillä. Vahva osaaminen osallisuudesta, ihmisten kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta kantaa. Tämä osaaminen on yli puolet prosessista. Perustukset, joiden päälle suunnittelu rakentuu. 

Tapettitilauksen luonnollisesti tekee aina aikuinen, oli kyseessä minkä ikäinen lapsi tahansa. Tapetti tulee kuitenkin lapsen huoneeseen ja sen pitää olla hänelle tärkeä ja mieluinen. On selvää, että myös aikuisilla on mielipiteitä ja toiveita tapetin suhteen. Kuinka siis varmistetaan se, että tapetin suunnittelun päähenkilö on lapsi, vaikka tilaaja onkin perheen aikuinen, jolla on omat sisustustoiveet ja tarpeet? Kuinka huomioidaan myös aikuisen ajatukset?

 

Olen aikaisemmassa työssäni sosiaalialan järjestökentällä ollut kiinnostunut nuorille tarkoitetuista tiloista, siis nuorisotiloista. Ne ovat nuorille tärkeitä kohtaamispaikkoja, mutta myös aikuisten määrittämiä tiloja, joissa he toivovat nuorten hengaavan turvallisen silmän alla. Klassinen esimerkkihän on se, että nuorille tarkoitettu tila kumisee tyhjyyttään samaan aikaan, kun viereisen kauppakeskuksen penkit täyttyvät hengailijoista. Siihen on tietenkin miljoona syytä, eikä tämän blogitekstin tarkoitus ole nyt analysoida nuorten osallisuutta nuorisotiloissa, mutta pointtini on lyhyesti se, että mikäli kaikki osapuolet otetaan mukaan tilan suunnitteluun, on todennäköisempää, että tila sitouttaa ja houkuttelee niin nuoria, kuin aikuisiakin ja se koetaan tärkeäksi.

 

Tämä ajatus ohjaa työtäni kaikissa vaiheissa. Löytösen missio on suunnitella merkityksellisiä tiloja. Merkityksellisyys rakentuu toki monesta eri asiasta, mutta olen valinnut työkalukseni kuosi- ja tapettisuunnittelun. Merkityksellisyyden tunne lisää kuuluvuuden tunnetta ja sitä, että tilassa voi hyvin. Kuosisuunnittelussa on siis kyse isosta asiasta. 

Mutta palataan nyt lapselle suunnittelun kysymykseen. Miten lapsi kohdataan? Kuinka hänen ajatukset otetaan huomioon?

Tapasin Niilon hänen omassa huoneessaan kahdestaan. Muu perhe sai odottaa oven ulkopuolella, että saimme kahdenkeskisen rauhan. Niilo oli tehnyt suunnitteluun liittyviä ennakkotehtäviä yhdessä äidin kanssa ennen tapaamistamme. Niilo oli miettinyt tarkkaan ajatuksensa ja oli valmistautunut kertomaan niistä. Niilo osasi itse sanoittaa toiveensa ja kertoi minulle, miksi kala-aihe on hänelle tärkeä. Kyselin häneltä keskustelun yhteydessä ajatuksia, jotka kirjoitettiin ylös. Tein tietoisen valinnan istua ja makoilla lattialla, jotta tapaamisemme olisi mahdollisimman epämuodollinen. Lopuksi luin kaikki ideat ääneen ja Niilo teki korjauksia, jos olin ymmärtänyt jotakin väärin. 

 

Suunnitteluprosessiin kuuluu asiakkaan mukaan ottaminen kaikissa vaiheissa. Tämä kysymys on ollut minulle moniulotteinen. Osallistavaa kuosisuunnittelua voi tehdä monin eri menetelmin (työpajat, havainnointi, haastattelu jne). Olen paljon miettinyt mukaan ottamisen ristiriitaa. Yhtäältä asiakas on keskiössä ja hänen vaikutusmahdollisuudet ja näkemykset ovat tärkeimpiä ohjaajiani. Toisaalta prosessi ei saa olla liian raskas ja aikaa vievä, jotta siihen voi arjen kiireiden keskellä sitoutua. Olen ratkaissut tämän ongelman siten, että lähetän luonnoksista valokuvia asiakkaalleni puhelimeen. Lisäksi tallennan luonnokset jaettuun verkkokansioon, jossa ne ovat hyvässä turvassa. Jatkan prosessia palautteen kuljettamaan suuntaan. 

 

Näin toimin myös Niilon kanssa. Kysyin Niilon mielipidettä suunnittelun eri vaiheissa ja toteutin hänen muutostoiveet. Niilo ei pitänyt joistakin yksityiskohdista kaloissa, joten poistin ne Niilon toiveiden mukaisesti. Hauki oli tärkeä saalis ja sen koko oli tärkeä. Sininen oli toiveväri. Kalojen tuli uida eri suuntiin, mutta järjestyksessä. Kasveja sai olla, mutta ei liikaa. Lisäksi kysyin Niilon ideaa valmiin kuosin nimeksi. Niilo nimesi tapettikuosin nimellä Saaliit. 



Jos tulevaisuudessa saan suunnitella vielä lasten tai nuorten tapetteja, haluan sanoittaa toimintatapani aikuisille entistä selkeämmin. Nyt perhe oli minulle tuttu, joten toimiminen yhteisymmärryksessä tuli luonnollisesti, mutta mitä jos aikuinen puhuukin päälle? Esittää omat mielipiteensä lapsen mielipiteinä? Jopa torppaa? Olen aikeissa tehdä infografin, joka kuvaa sitä, mitä suunnitteleminen lapsen huoneeseen tarkoittaa aikuiselle. Aikuinen on mahdollistaja, rinnalla kulkija ja tukee valinnoissa, mutta päätösvalta on lapsella ikätaso huomioiden.

 

Haluan jatkossa myös viestiä lapsen tai nuoren kanssa suoraan sikäli kun se on mahdollista. Aionkin siis jatkossa lähettää esim. luonnosehdotukset sekä lapsen, että aikuisen puhelimiin yhtäaikaisesti. Näin luodaan vuoropuheluyhteys suoraan lapseen, eikä viestit kulje vain vanhemman kautta. Saman viestin kulkiessa myös aikuiselle, varmistetaan että aikuinen on mukana prosessissa. 

Takaisin blogiin