Hotellihuoneen upgreidaus - Case Lietsu


Mitä on karjalainen luovuus?

Sain kunnian lähteä selvittämään tätä kysymystä, kun joensuulainen, melko tuore huoneistohotelli Lietsu, tilasi minulta tapetin yhteen huoneista.

Lietsu on Joensuun keskustassa sijaitseva hotelli, joka vaalii karjalaista perinnettä aina ruokakulttuurista vieraanvaraisuuteen, ja on toteuttanut tämän ihanalla modernilla tyylillä. Lietsun kaikki huoneet ovat omanlaisia, persoonallisia, ja raikkaasti, ja tähän päivään sopivasti, mutta kerroksellisesti sisustettuja.
Lietsussa jokaisella huoneella on oma teema, tai tarina, ja tämän lisäksi minua inspiroi sen piäemäntien, Marian ja Helenan, rohkeus lähteä toteuttamaan omia haaveita päämäärätietoisesti.

Lietsun perustamisen yhteydessä kaikkiin huoneisiin luotiin oma tarina, tai teema sisustuksen keinoin. Ajan kuluessa Maria ja Helena kuitenkin huomasivat, että yksi huoneista, karjalan kieli- teemainen huone, oli jäänyt käyttöasteeltaan vajaammaksi, ja sisustus kaipasi vielä himpun verran sitä jotain.
Niinpä karjalan kieli muokkautui karjalaiseksi luovuudeksi, ja keinoksi huoneen uudistamiseen valikoitui mittojen ja teeman mukaan suunniteltu tapettikokonaisuus. 

Kuvat yllä:1) Hotellihuoneen lähtötila 2) luonnoskirjan ensimmäisiä sivuja. Käköset ja karhutkin niillä seikkailivat. Piirrän aina ensin tussilla käsin, ja siirryn vasta sitten luonnostelemaan digitaalisesti.

Halusimme huomioida huoneen suunnittelussa erityisesti modernin kaupunkilomailijan tarpeet, ja toiveet. Kuinka tehdä huoneen visuaalisesta maailmasta sellainen, että se ihastuttaisi elämyksistä, palvelusta, kulttuurista ja kaupunkiriennoista nauttivan lomailijan mieltä, ja saisi aikaiseksi kaivatun wau-efektin. Yritystoimijalle suunnittelussa on siis kyse moninaisesta asiasta. Yhtäältä lopputuloksen on oltava kaunis, toisaalta sen suunnittelussa on otettava huomioon teoksen katselijat. Yritystoimijalle suunniteltaessa keskeistä on myös tilaajayrityksen arvot, ja niiden heijastaminen, sekä tilaajan toiveiden herkeämätön kuunteleminen, sekä oman kädenjäljen sovittaminen kokonaisuuteen. Lietsun prosessissa mukana oli myös sisustussuunnittelija Marja Nevalainen, jonka näkemys ja toiveet tilasta sovitettiin kokonaisuuteen.

Kuvat: Seuraavat luonnokset digitaalisella vesivärillä. Tässä kohtaa karhu tippui pois, sillä varsinkin sinisenä, se tuntui liian maskuliiniselta. Mukana oli myös metsäisiä aiheita, mutta ne diskattiin ja keskityttiin käkösiin.

 

Huoneeseen ei haluttu tehdä muuta remonttia, sillä kaikki pinnat olivat melko vastikään uusittu. Tapetin värimaailmassa, sekä kuvaelementtien sommittelussa ja asemoinnissa, tuli siis ottaa huomioon jo olemassa olevat kiinteät kalusteet, huonekalut, valaisimet, sekä värit. Tapetti suunniteltiin siis täysin olemassaolevan tilan ehdoilla. 

Väritoiveina Lietsun väellä oli puhdas, lämmin sininen ja oranssi/konjakki. Lietsulaiset halusivat maalauksellista ja pehmeää jälkeä, esittävää, mutta myös abstraktia jälkeä. Toiveena oli kuninkaallinen ja upea kokonaisuus, sekä tulkinta karjalaisesta luovuudesta.

Kuva: Tapetti suunniteltiin tilan ehdoilla. Asiakas mittasi tilan tarkasti, ja merkitsi suunnitteluun vaikuttavat kiinteät kalusteet ja valaisimet selkeästi.

Halusin lähteä tutkimaan teemaa tässä ajassa. Minulle tärkeää oli, etten toisinna perinteistä, ja ehkä stereotyyppistä karjalaista kuvastoa. Ja tästä Lietsussakin on kyse, perinteistä, mutta modernilla tavalla. 

Ensimmäisenä mieleeni tulivat kuitenkin paperista askarrellut punaiset käköset, kakkupaperit kaulassansa. Ortodoksisesta perinteestä tutut kukkilinnut, elämän puut ja muut karjalaiseen käsityöhön, ja käspaikkoihin kuuluvat kuva-aiheet. Mummon taiteilemat pitsiliinat, jotka odottavat kaapissa, että keksin niistä jotain. Matot, joista purkaessa paljastuu,rivi riviltä, mummoni kesämekot. Raanut ja piirakat, kukkoset ja vatruskat.

Karjalainen luovuus tarkoittaa minulle kykyä nähdä ja toimia, oivaltaa jotakin toisin. Se ei liity taiteelliseen tekemiseen, vaan arkiseen elämään. Siihen hetkeen, kun kun homma ei luista, ja pitää keksiä jokin hauska tapa kiertää. Tilannekomiikka, arjen hauskat jutut, joissa ei ole mitään hauskaa. Karjalainen pulputus kymmenellä konsonantilla.

Karjalaisesta perinteestä tuttu käkönen sai tässä “Mutta minä jäin” teoksessa modernin muodon, ja siipensä alle villinä kukkivat karjalanruusut. Teos kertoo sen rohkean käkösen tarinan, joka kaikista ennakkoluuloista poiketen, palaa synnyinseudullensa, levittää siipensä, ja paljastaa niiden alta kukkaan puhkekavat ruusut.

Ehkä käkönen on koronavuoden synnyttämä, paluumuuttava etätyökonttorin poikanen, kuka tietää, mutta se puhuu näin: 

 

"Siinä hetkessä, kun aamun ensimmäiset säteet maalasivat
jo hyytävän hyhmän,
kuului lähtevien siipien säpinä.

Pysähdyin, istahdin ja annoin uskalluksen tulla.
Tajunnan tungoksen,
ja alituisen toiseuden
tilalle tulivatkin
mielen tila ja avaruus,
hengityksen helppous ja hellitys.

Sillä uskokaa pois,
siipeni alla,
vielä suojassa,
on vaikka koko maailma.

Kunhan vain levitän sulkani,
karistan käsitykseni.

Menkööt vaan, mutta minä jään."


Millainen on sinun yrityksesi tarina? Kuinka voisimme yhdessä visualisoida sinun asiakkaidesi parhaat kokemukset liike, -toimi, -tai toimistotilassasi siten, että se tuottaisi lisäarvoa sekä yrityksellesi, että asiakkaillesi? 

Kurkkaa suunnittelupaketit: https://loytonen.fi/pages/suunnittelupaketit ja ota yhteyttä anniina@loytonen.fi